Irianniksella on pieni myyntipöytä. Koululainen myy kadulla tupakkaa, purukumia ja karkkeja. Joilverilla on rautainen myyntiteline, jossa roikkuu kännykänkuoria.  

 

Istun Irianniksen ja Joilverin viereen Venezuela-aukiolle.  

  

Iriannis, ryhtyi ilman mitään erityistä sopimista auttamaan ja kuvaamaan minun toimia kahdella videokameralla. Alakoululainen katukauppias oli myös ilmiömäinen ohjaaja. Joilver istui keskustelemaan.  

 

Venezuelan erääseen alkuperäiskansaan kuuluva Joilver oli lähtenyt kadulle kotoaan maan etelästä jo kaksitoistavuotiaana. Yritin tarjota syyksi vapautta, mutta miehen ilme ei vakuuttanut vapautta koko totuudeksi.  

 

Keskusteluun liittyi ohikulkioita.  Puhuttiin naapureista, sodasta ja rauhasta, uskonnosta, filosofiasta ja hengellisyydestä. Joilver kertoi afrovenezuelalaisista rituaaleista, santeriasta, babalosta, palo negrasta ja monesta minulle vieraasta asiasta. Kuulin siitä, miten kuolleet ovat puhuneet Joilerille, miten tuonpuoleiseen saadaan yhteys ja miten koko hengellisyys ja uskominen kaikessa laajudessaan on todella mystinen asia. Joilver kertoi mitä erilaisia elementtejä piti koota yhteen, että kuolleisiin sai yhteyden.  

 

Iriannis kuvaa käsivaralla ja siirtää toisen kameran paikkaa.  

 

Keskustelu tuonpuoleisesta, filosofiasta ja uskonnosta – valokuvaamisesta, käynnistyi kollaaseista ja kun kerroin, että Chiapasissa eräät alkuperäiskansojen jäsenet ajattelevat, että kamera varastaa ihmisen sielun.  

 

Keskusteluun mukaan tullut Just do it – puseroa pitänyt nainen, oli vahvasti sitä mieltä, että uskonnolla on iso merkitys siihen mitä ihmiset ajattelevat valokuvaamisesta ja sielusta.  

 

Yksi pariskunta tuli kysymään minua kuvaan heidän vastasyntyneen vauvansa kanssa. Kerroin, että olin antamassa halukkaille uusia kollaasejani. Minua pussattiin ja toivotettiin jumalan siunausta.  

 

Joiler sanoi minulle, että kaikella on oma aikansa. Olin kertonut, että minulla ei ole vielä ollut yhtään oikeaa näyttelyä, jossa performanssikuvia, videoita ja tekstejä olisi ollut esillä. Lupasin uskoa, että kaikella on oma aikansa.  

 

Mitä ihmettä tässä oikein tapahtui!