Tekoäly ohjasi performanssin Espan lavalle

Kysyin tekoälyltä, missä minun pitäisi antaa uusimmat kollaasit. Se ehdotti viittä eri julkista paikkaa tunnin säteellä Helsingistä. Olin promptannut realiteetit: tiedossa ei ollut yhtään ulkomaan tai kotimaan matkaa, mutta voisin ajaa jonkun tunnin autolla johonkin julkiseen paikkaan. Käskin tekoälyä päättää paikan, ja se päätti paikaksi Espan lavan.

Espan lavalla oli ihmisiä. Katsomossa syötiin eväitä, tutkittiin Helsingin karttaa, lepuutettiin jalkoja ja itkettiin. Minäkin istuin katsomossa. Katsoiko joku esitystä ”Käärmeliikkeiset vedet”? Kyllä, muutama katsoi kollaaseja. Yksi nainen hymyili minulle nähtyään kollaasit.

Kirjoitan manifestissa, että haluan antaa taidettani ihmisille, jotka eivät näe siinä taloudellisen sijoittamisen kohdetta. Kaikille muille paitsi minulle oli mahdotonta nähdä Espan lavalla esiintymistä minään muuna kuin yrityksenä myydä taidetta.

Minua on aina ärsyttänyt ”Free Hugs” -toiminnassa se, että vaikka sillä halutaan varmaan läheisyyttä ja hyvää, kerrotaan siitä nurinkurin. Olisi ollut yhtä irvokasta kirjoittaa ”Free Art” Espan lavan esitykseen. Siinä missä kyltti tuhoaa puhtaan aidon halauksen, se tuhoaisi myös aidon kohtaamisen minun taiteessani. Onneksi on sattuma, joka voi lävistää hölmöt kyltit, ilmaisen haluamisen ja ylittää kaiken kaupallisuuden epäilyt ja olettamukset.

Kollaasit 2024:

English below

Käärmeliikkeiset vedet

Työnsin kerran sormen sisään sähkökaapin sulakereikään. Sähkö lävisti minut. Meressä virtaus voi viedä mennessään. FB muistutti vanhasta videosta. Laulan Mikalle Kokkolaforssenilla: Olisitpa sylissäni, koskettaisit sydäntäni, olisitpa lähelläni, koskettaisit sydäntäni.

Sillä on hieno liike. On onni nähdä käärme. Tänä kesänä olemme Mikan kanssa nähneet kyyn ja useita rantakäärmeitä. Olen piirtänyt kaikki Meksikon kansallisen arkeologisen museon käärmeveistokset. Niitä on loputon määrä kulttuurissa, jossa käärme on jumala.

Pikkupoikana uitiin aamusta iltaan. Ajettiin pyörillä järveltä toiselle. Uitiin kaikissa lammissa. Pelkäsin suonsilmiä. Huulet sinisinä. Sain kerran auringonpistoksen hiekkarannalta.

Kun kuubalaiset kysyvät, vastaan aina: Yemaya. ¿Cuál es tu Santo? Minua seuraava henki voisi myös olla Ochosi. Havannassa harmaa simpukoista tehty ruukku puhutteli ja lähti kanssani pitkälle matkalle. Keräsin sinne joskus helmiä. Nyt olen unohtanut koko helmenkeräämisen. Mitähän ruukussa on? Kun kuolen, toivon, että sitä käytetään väliaikaisena uurnana, josta minut saa sirotella johonkin käärmeliikkeiseen veteen.

Täytyy kiireesti tehdä jotain. Ei ole hyvä olla kaunis vain siksi, että on ruma. Meidän pihassa joku kukkii taukoamatta. Ihmettelen pioneja. Miksi joku lakastuu heti kohta, kun aukeaa? Näin Tukholman metrossa kuvan kauniin miehen. Freja sanoi, että kauneus on arvo. On varmaan hirveää kuulla olevansa ruma. Olisi ihanaa olla kaunis jollekin. Linda osaa sanoa ääneen hyviä asioita. Maailma tuntuu olevan tänään niin ruma, että se on kaunis. Tämä maailma tänään on hirveä.

Collages 2024:

"Serpentine Waters"

Once I pushed my finger into an electrical cabinet fuse hole. Electricity pierced through me. In the sea, a current can sweep you away. Facebook reminded me of an old video. I sing to Mika at Kokkolaforssen: "If only you were in my arms, touching my heart, if only you were near me, touching my heart."

It moves with grace. It's a blessing to see a snake. This summer, Mika and I have seen adders and several grass snakes. I have drawn all the snake sculptures from the National Archaeological Museum of Mexico. There are countless in a culture where the snake is a deity.

As a little boy, we swam from morning till evening. We rode bikes from one lake to another. We swam in all the ponds. I feared the bog pools. Lips blue. Once I got sunstroke on the sandy beach.

When Cubans ask, I always answer: Yemaya. ¿Cuál es tu Santo? The spirit following me could also be Ochosi. In Havana, a gray jar made of shells spoke to me and went on a long journey with me. I collected pearls there once. Now I've forgotten the whole pearl collecting. I wonder what's in the jar? When I die, I hope it's used as a temporary urn from which to scatter me into some serpentine waters.

I must quickly do something. It's not good to be beautiful just because you're ugly. Someone in our yard blooms incessantly. I marvel at peonies. Why does someone wilt as soon as they open? I saw a beautiful man in the Stockholm metro. Freja said that beauty is value. It must be terrible to hear you're ugly. It would be wonderful to be beautiful to someone. Linda knows how to say good things aloud. The world seems so ugly today that it's beautiful. This world today is terrible.

Performanssi 2024:

Performance 2024:

"Everything happened in the audience."

The AI directed the performance to the Esplanade stage.

I asked the AI where I should present my latest collages. It suggested five different public places within an hour's drive from Helsinki. I had prompted the realities: there were no planned trips abroad or within the country, but I could drive for an hour to some public place. I instructed the AI to choose the location, and it chose the Esplanade stage.

There were people at the Esplanade stage. In the audience, people were eating snacks, studying maps of Helsinki, resting their feet, and crying. I also sat in the audience. Did anyone watch the performance "Serpentine Waters"? Yes, a few people looked at the collages. One woman smiled at me after seeing the collages.

In my manifesto, I write that I want to give my art to people who do not see it as an object of financial investment. For everyone else but me, it was impossible to see performing at the Esplanade stage as anything other than an attempt to sell art.

What has always annoyed me about the "Free Hugs" campaign is that although it probably aims for closeness and good, it communicates this in a twisted way. It would have been equally grotesque to write "Free Art" on the Esplanade stage performance. Just as the sign destroys the pure, genuine hug, it would also destroy the genuine encounter in my art. Fortunately, there is chance, which can pierce through silly signs, the desire for the free, and surpass all suspicions and assumptions of commercialism.